h

We are proud to introduce Mintus, a simply ideal vessel for showing all your creative endeavors.

Instagram

Totaalisen ainoa

En ikinä unohda hetkeä, jona korkeasti koulutettu, yhteiskunnallisesti kaikin yleisesti hyväksytyin mittarein menestynyt ystäväni kertoi ääntään madaltaen tuttavastaan. Hänen mielestään tätä tuttua kuvasi parhaiten se, että ”sillä on lapsia monen eri isän kanssa.”

”Eli hän on kuten minä”, jatkoin ja yritin pitää äänensävyni neutraalina.

Ystävä säpsähti: ”Ei, hän on ihan erilainen!”

Olin kuitenkin jo ymmärtänyt mitä hän ajoi takaa. Tämä hänen tuttunsa oli nainen, joka eli hänen mielestään epämääräistä ja vastuutonta elämää. Nainen, jonka elämän valintoja oli syytä spekuloida kulmiaan kohotellen ja joka sanaa merkityksellisesti painottaen.

Jos kyseessä olisi ollut mies, jolla on lapsia usean eri naisen kanssa, mutta hän olisi päätynyt huolehtimaan lapsista yksin, olisiko puheissa ollut toinen sävy? Haistoin kommentista sen kaltaista moraalista paheksuntaa, jonka olisi suonut jääneen kauas historian pimeisiin vuosiin. Parasta olisi, jos misogynia ei olisi koskaan edes alkanut.

Sanoin ystävälleni tuolloin saman, minkä sanon nytkin. Siinä, että tulee yksinhuoltajaksi tarvitaan se, että olet yksin lapsesta vastuussa. Mistään muista seikoista ei kenelläkään ulkopuolisella ole mitään takeita.

Olet saattanut suunnitella ja rakentaa elämäsi unelmien kumppanin kanssa ja hän päättää syystä tai toisesta kadota elämästäsi täysin niin, että jäät vanhemmaksi yksin. Lapsen toinen vanhempi voi kuolla. Saatat tulla raskaaksi yhden illan jutusta ja päättää pitää lapsen, vaikka seksin toinen osapuoli kertoo sinun olevan siinä tapauksessa omillasi. Saatat hankkia lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Et ole välttämättä äiti, vaikka olisit yksinhuoltaja.

Yksinhuoltajuudessa ei ole mitään mystistä. Se on ihan samanlaista vanhemmuutta kuin kaikki muukin maailman vanhemmuus, erona se, että yksi ihminen on vastuussa kaikesta. Perheen taloudesta, aikatauluista, lasten hoidosta, kasvatuksesta, kaikesta siitä rakkaudesta ja tuesta, jota monesti jakaa kaksi aikuista.

Omia lapsettomia menoja on suunniteltava keskimääräistä perinpohjaisemmin ja oma tai lasten sairastuminen vaikuttaa fataalimmin kuin silloin, jos tukena ja turvana on myös toinen tai useampi aikuinen olemassaoloineen ja pennosineen.

Jotenkin en jaksa huvittua jutuista, joissa joku kuvailee tuskaansa ”yh-viikonlopun” tai ”yh-viikon” lähestyessä. Siinä sitä sitten larpataan yhden vanhemman perheen arkea monta kokonaista päivää, mutta onneksi niidenkin aikana talouden turvaavat kahden aikuisen tulot.

”Tarkoitukseni ei ole siis vähätellä todellisia yksinhuoltajia, mutta…”

– Teet sitä silti koko ajan. Ei se jotenkin arvostukseltakaan tunnu, kun toinen roolipelaa yksinhuoltajaa ja haluaa sanoillaan luoda mielikuvaa siitä, kuinka erityisen kauheaa se oli.

Noin itselleen ja muille uskottelevien on aika päivittää ajatuksensa. Ei se ole yhtään kauheaa. Eikä yksinhuoltajuuteen, edes tällaiseen totaaliseen, kyetäkseen tarvita mitään ihmeellisiä ominaisuuksia. Kuka tahansa, joka osaa olla riittävän hyvä vanhempi lapselle, osaa olla myös riittävän hyvä yh-vanhempi. 

kirjoittajaVIERAS:

Laura on toimittaja, aktivisti ja 8- ja 11- vuotiaiden lasten äiti, jonka mielestä ihmisten lokerointi on vaarallista ja yksilöt uhmaavat useinkin tilastollisia stereotyyppejä.

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää