h

We are proud to introduce Mintus, a simply ideal vessel for showing all your creative endeavors.

Instagram

Mitä on olla me?

”Oikein hyvää huomenta, ja tervetuloa. Kaikki eivät vielä tunne toisiaan hyvin,
joten tehdäänpä alkuun tällainen toiminnallinen tutustumisharjoitus! ”
”EI, ei voi olla totta-taas joku harjoitus?”

Tuttua? Osalle ainakin. Väkinäinen innostuneisuus, kiusallinen hiljaisuus, pikkuinen ärtymys. Turhauttaa.
Mitä tämä nyt mitään hyödyttää? Mennään suoraan asiaan!
”Tällä lailla opimme kuka kukin on, luomme tuiki tärkeän me-hengen.”

Mitä se me oikein on? Ja miksi se on välillä niin vaikeaa?
Ihminen on luotu tarvitsemaan muita ihmisiä. Ei ainoastaan vastasyntyneenä, vaan läpi elämän tarvitsemme muita selviytyäksemme elämän antamista kehitystehtävistä. Meille on tärkeää kuulua johonkin. Toisen ihmisen tuki, on se sitten sanallista tai sanatonta, ohjaa meissä olevaa minää. On upeaa olla osa jotakin, jota voi kutsua sanalla me. Se voi olla samaan aikaan siivet ja juuret – mahdollistaa erilaiset kokemukset, ja taata turvallinen kotiinpaluu. Me avaa ovia eteenpäin, ja toisaalta jarruttelee sopivissa kurveissa. Suojaa minuutta, suojaa meitä.
Aina se ei kuitenkaan onnistu. Me voi olla taakkakin. Silloin on syytä pohtia, miksi näin. Toimimme toisillemme peilinä. Se missä toiselle peilinä oleminen on helppoa, se voi toiselle olla jopa ahdistavaa. Tai ainakin viedä sille kuuluisalle epämukavuusalueelle. Heijastelemme takaisin sitä me saamme. Tai mitä luulemme saavamme. Katsoessa asioita omasta näkövinkkelistä, ei ole helppoa astua toisen saappaisiin. Voi tulkita, käsittää väärin. Ei ole mahdollista ymmärtää täysin, koska ei koe, tunne, aisti asioita samoin. Toisen tavat toimia voivat ärsyttää. Ja juurikin näihin ärtymystä nostattaviin tilanteisiin pitäisi pysähtyä. Usein niillä on joku sanoma, viesti. Lohdullista on, että ymmärrystä toiseen voi harjoitella. Voi oppia keskittymään hyvään.
Meillä hankkeessa startannut työnohjaus mahdollisti pohtia, mikä meillä hankkeessa on hyvää, – tai paremminkin mikä meissä on hyvää, mistä kaikesta muodostuu me. Mikä on tiimimme vahvuus?
Pohdimme ääneen, tarkoittiko työnohjaaja kysymyksellään tiimiämme vai meidän henkilökohtaisia vahvuuksiamme. ”Tarkoitin koko tiimiä; ja tiimin vahvuushan nousee teistä, persoonina, teidän omista vahvuuksistanne.”
Siinähän se on – kokolailla.
Tiimissä, perheessä, ryhmässä olevien henkilökohtaiset vahvuudet korostavat parhaimmillaan koko porukan vahvuuksia. Nostavat, hiovat esiin jokaisesta parhaimmat puolet. Saa jengin loistamaan
Toisaalta antavat myös tilaa kehittyä. Kukaan kun ei ole täydellinen (tai jos olet, ilmoittaudu, haluan ehdottomasti kuulla lisää!).
Tutkimustulokset puoltavat yhteisen me-hengen tärkeyttä työssäkin. Avoimuus, keskustelu, kuunteleminen, pysähtyminen toisen äärelle, läsnäolo rakentavat siltoja ja tuovat esiin hyvää. Tällainen dialogisuus myös vähentää sairaspoissaoloja, saa ihmiset viihtymään työssä, voimaan paremmin, ja näin työstä tulee tuloksellisempaa. Kaiken tuon takana on nähdä ihminen, ja arvostaa hänen vahvuuksiaan, panostaan, vaikka se vaihtelisi kovinkin omasta. Tätä samaa voi soveltaa vaikka omaan perheeseen. Nähdä toisessa se hyvä, kannatella häntä niissä kohdin, joissa se on tarpeen. Suostua myös itse kannateltavaksi. Hioutua timantiksi yhdessä.
Muistaa, että useimmiten meillä kaikilla on pyrkimys hyvään. Joskus, se verhoutuu hyvinkin ärsyttävien asioiden alle. Kuten vaikka toiminnallisten harjoitusten 😊.
Tulevan toukokuun ja vapun kunniaksi Tommy Tabermannin Pieni laulu ihmisestä, olkaa hyvä!
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Tommy Tabermann: Maa, 1987

Aurinkoa jokaisen eloon,
Eeva