h

We are proud to introduce Mintus, a simply ideal vessel for showing all your creative endeavors.

Instagram

Otetaan Koppi

Kirjoittajavieraana blogissa tällä kertaa: Katri Manelius-ErikssonPsykologi (PsM), vastaava hanketyöntekijä MIELItietty-hankeTurun Kriisikeskus Pelko, huoli, stressi, ahdistus, viha, helpotus, suru, raivo, häpeä, kateus, pettymys, yhteenkuuluvuus, läheisyys, empatia. Ainakin näitä tunteita olen käynyt läpi viimeisten päivien aikana. Olen seurannut uutisia lähes pakkomielteisesti ja yrittänyt

Vuosia sitten mä tein positiivisen raskaustestin ja mietin mitä ihmettä mä teen? Miten mä tuun selviämään. Mä olin asunnoton, mä olin vuosia herännyt joka aamu miettien, mistä mä teen sen päivän huumeet tai, jos en saanut huumeita niin sitten edes lääkkeitä ja alkoholia.  Mulla

Mun lapsuuden joulut oli enemmän tai vähemmän viinanhuuruisia. Se lähti yleensä siitä, että isä myi joulukuusia joulunalusviikon. Kossupullo oli kassalippaan kanssa havujen alla piilossa. Sen viikon illat tuoksui aina havuilta ja samalla haisi moottorisahan öljy ja vanha viina. Jouluaattona kuusimyynti loppu,

Kymmenen vuoden ajan joulun aika oli minulle yksi raskaimpia aikoja vuodessa, äitienpäivän lisäksi. Lapsettomuuden suru korostui erityisesti jouluisin. Pitkät pyhät tuntuivat usein tyhjiltä ja korostui tunne siitä, että jotain puuttui. Jouluista puuttui juurikin se vilpitön lapsen ilo ja iloinen nauru, sädehtivät silmät ja joulun

En ikinä unohda hetkeä, jona korkeasti koulutettu, yhteiskunnallisesti kaikin yleisesti hyväksytyin mittarein menestynyt ystäväni kertoi ääntään madaltaen tuttavastaan. Hänen mielestään tätä tuttua kuvasi parhaiten se, että "sillä on lapsia monen eri isän kanssa." "Eli hän on kuten minä", jatkoin ja yritin pitää äänensävyni neutraalina. Ystävä säpsähti: "Ei, hän

Arki, koulu, syksyyn siirtyminen, velvollisuudet - sieltähän ne vyöryivät gnulauman tavoin. Päättömän määrätietoisesti ryskyttäen. Piiloon ei pääse! Nyt ryhtiä. Kesällä on nimittäin unohtunut niin kello kuin rutiinit. Oi, autuas vapaus ja aikatauluttomuus! Tilalla on nyt epätoivoinen unirytmin säätö, iltatoimiin houkuttelu, läksyjen kertaus, bussikorttien lataus

Toukokuun loppu. En ehkä ole ainoa vanhempi, joka alkaa vähitellen uskoa, että valoa tunnelin päässä on. Ihan pian jo kesäkuu! Toisaalta, siellä voi olla ne huolet koululaisen pitkistä päivistä yksin kotona. Toukokuu on yksi lempikuukauteni luonnon herätessä, pukeutuessa vihreänsävyihin, ja

Pienet lapset, oma koti, hyvä parisuhde, kotiäitiys, matkustelua… näin elämäni tulisi ruuhkavuosissa menemään. Haaveilin aina äitiydestä, jossa näin itseni kahvittelemassa äitikavereiden kanssa pikkuisten tuhistessa rattaissa. Näin itseni työntämässä vaunuja etelässä perhelomalla ja nauttien yhdessä perheenä lounasta jossain kivassa rantaravintolassa. Näin

Olin varma, etten löydä elämäni tarkoitusta. Tai että tajuaisin sen vasta kuolinvuoteella, kun on jo myöhäistä. Toisin kävi! Löysin vastauksen aivan tavallisena päivänä. Se kiteytyy pariin hetkeen. Ensimmäinen sijoittuu työpaikalleni. Suunnittelemme uusia mainoksia. Posket hehkuvat, omenanrontit lentelevät paperipinojen väliin, tyhjät vesipullot pyörivät lattialle. Muutama ihminen,