Huomioita elämästä
Esikoinen osaa yllättää! Tuo teini-ikään jo ehtinyt nuori on opettanut minua niin äitinä kuin ihmisenä enemmän kuin mitkään kirjat. Ja uskokaa, kirjoja minä olen paljon
Älä jää yksin
Kirjoittajavieraana blogissa tällä kertaa: Katri Manelius-ErikssonPsykologi (PsM), vastaava hanketyöntekijä MIELItietty-hankeTurun Kriisikeskus Pelko, huoli, stressi, ahdistus, viha, helpotus, suru, raivo, häpeä, kateus, pettymys, yhteenkuuluvuus, läheisyys, empatia. Ainakin
Muutos on mahdollista
Vuosia sitten mä tein positiivisen raskaustestin ja mietin mitä ihmettä mä teen? Miten mä tuun selviämään. Mä olin asunnoton, mä olin vuosia herännyt joka aamu miettien, mistä
Korkkaamatta paras
Mun lapsuuden joulut oli enemmän tai vähemmän viinanhuuruisia. Se lähti yleensä siitä, että isä myi joulukuusia joulunalusviikon. Kossupullo oli kassalippaan kanssa havujen alla piilossa. Sen
Kiitollisuus vahvasti läsnä
Kymmenen vuoden ajan joulun aika oli minulle yksi raskaimpia aikoja vuodessa, äitienpäivän lisäksi. Lapsettomuuden suru korostui erityisesti jouluisin. Pitkät pyhät tuntuivat usein tyhjiltä ja korostui tunne siitä,
Kouluterkkarin unohtumattomat sanat
Esikoisellani oli terveystarkastus kouluterveydenhoitajalla muutama viikko sitten. Esiteiniä jännitti ja vähän ärsytti mokoma meno, äidin mukanaolo vielä mansikkana kakun päällä. Alun lattialla
Totaalisen ainoa
En ikinä unohda hetkeä, jona korkeasti koulutettu, yhteiskunnallisesti kaikin yleisesti hyväksytyin mittarein menestynyt ystäväni kertoi ääntään madaltaen tuttavastaan. Hänen mielestään tätä tuttua kuvasi parhaiten se, että "sillä on
Ah, ihana karmea ARKI!
Arki, koulu, syksyyn siirtyminen, velvollisuudet - sieltähän ne vyöryivät gnulauman tavoin. Päättömän määrätietoisesti ryskyttäen. Piiloon ei pääse! Nyt ryhtiä. Kesällä on nimittäin unohtunut niin kello kuin rutiinit. Oi,
Jo joutui….
Toukokuun loppu. En ehkä ole ainoa vanhempi, joka alkaa vähitellen uskoa, että valoa tunnelin päässä on. Ihan pian jo kesäkuu! Toisaalta, siellä voi olla ne
Äitiys, josta haaveilin ja äitiys, jonka sain.
Pienet lapset, oma koti, hyvä parisuhde, kotiäitiys, matkustelua… näin elämäni tulisi ruuhkavuosissa menemään. Haaveilin aina äitiydestä, jossa näin itseni kahvittelemassa äitikavereiden kanssa pikkuisten tuhistessa rattaissa.
Elämän tarkoitus
Olin varma, etten löydä elämäni tarkoitusta. Tai että tajuaisin sen vasta kuolinvuoteella, kun on jo myöhäistä. Toisin kävi! Löysin vastauksen aivan tavallisena päivänä. Se kiteytyy pariin
Mitä on olla me?
”Oikein hyvää huomenta, ja tervetuloa. Kaikki eivät vielä tunne toisiaan hyvin, joten tehdäänpä alkuun tällainen toiminnallinen tutustumisharjoitus! ” ”EI, ei voi olla totta-taas joku harjoitus?” Tuttua?