h

We are proud to introduce Mintus, a simply ideal vessel for showing all your creative endeavors.

Instagram

Äitiys, josta haaveilin ja äitiys, jonka sain.

Pienet lapset, oma koti, hyvä parisuhde, kotiäitiys, matkustelua… näin elämäni tulisi ruuhkavuosissa menemään. Haaveilin aina äitiydestä, jossa näin itseni kahvittelemassa äitikavereiden kanssa pikkuisten tuhistessa rattaissa. Näin itseni työntämässä vaunuja etelässä perhelomalla ja nauttien yhdessä perheenä lounasta jossain kivassa rantaravintolassa. Näin itseni oman kodin terassilla, katsomassa kun lapset leikkii pihalla.
Elämä. Ei se mennytkään niin. Ei todellakaan. Ei sinne päinkään. Sain kaksi ihanaa lasta, onneksi, koska sekään ei ollut itsestäänselvyys. Tuli avioero, vuokra-asunto, järjetön väsymys, yksinäisyys, suru. Arjesta tuli taistelua päivästä toiseen. Kadotin pitkälti taidon olla läsnä, yritin vain jaksaa. Lapset saivat kyllä paljon rakkautta, mutta itse tiesin, etten pystynyt olemaan se äiti, millainen halusin olla. Onneksi jotain tämän kaiken keskellä tiesin. Sen, että lapsiltani ei puuttunut rakkautta. Se oli jatkuvasti olemassa.
Yksi hetki päivässä oli kuitenkin sellainen, jossa aika tavallaan pysähtyi. Se hetki oli iltaisin, kun lapset tulivat sänkyyni, kömpivät kainalooni ja me kaikki rauhoituimme juttelemaan päivästä. Siinä olin läsnä. Siinä hetkessä kaikki arjen kiireet loppuivat ja sain vain nauttia elämästäni äitinä. Yleensä hivuttauduin siitä välistä vielä hetkeksi nauttimaan omasta ajastani, mutta yhtä ihanaa oli kömpiä takaisin siihen pieneen rakoon lasten väliin ja nukahtaa lapset ihan kiinni minussa. Tämän hetken ansiosta jaksoin paljon. Se hetki oli meidän turvasatama, jossa koin kaikki ne hyvät äitiyden tunteet, mitä olin aina toivonutkin ja sain välitettyä niitä myös lapsille.
Se, etten pystynytkään nauttimaan pikkulapsiajasta, tuntui pitkään pahalta. Sen hyväksymiseen meni aikaa. Tähän varmasti auttoi ihan konkreettisesti ajan kuluminen sekä se, että elämä alkoi pikkuhiljaa näyttämään valoisaa puoltaan. Ei, minulla ei ole vieläkään sitä omaa kotia, omalla terassilla, eikä enää sitä ydinperhettä, jonka kanssa syödä lounasta yhdessä. Mutta olen saanut tilalle paljon muita ihania asioita. Ja kaikkein tärkeimpänä: olen taas läsnä elämälle, itselleni ja lapsilleni.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja toivon, että pystytte tänäänkin nauttimaan läsnäolosta lastenne kanssa. Samalla toivon voimia niille, joille äitienpäivä on syystä tai toisesta raskas. <3
Heini